sunnuntai 30. joulukuuta 2012

24 kirjaa omasta hyllystä -haaste

Eli päätin blogini uudelleenstarttaamisen kunniaksi liittyä 24 kirjaa omasta hyllystä -lukuhaasteeseen, jossa on tarkoitus lukea 24 lukematonta kirjaa omasta hyllystä 1.12.2013 mennessä. Tämä lienee määrältään juuri sopiva minulle, isompia kirjavuoria en uskalla lähteä ensi vuoden aikana kipuamaan kun osa kirjoistani on sangen pullukoita tai vieraskielisiä. Jos pystyn enempään, niin sen parempi. Jos luen tämän listan ulkopuolelta niin merkitsen senkin, mutta yritän pystyä ainakin nämä tai melkein kaikki näistä lukemaan. Lajittelen niitä vähän tässä listassani, jotta tulee luettua tasapuolisesti erilaisia kirjoja hyllystäni. Luettelen tähän myös ne kirjat, jotka eivät kuulu tämän blogin varsinaiseen aiheeseen mutta jotka silti toivon lukevani ensi vuoden aikana.

Romaanit/lyhytproosa

Suomen kielellä (tarkoittaa millä kielellä kirjan omistan, ei sitä mikä sen alkuperäinen kieli on)

1. Juhani Aho: Rautatie

2. Alexandre Dumas: Velisurmaajat

3. E.T.A. Hoffmann: Paholaisen eliksiirit

4. A.E. Ingelius: Harmaa linna

5. Zsigmond Móricz: Pysy hyvänä kuolemaan asti

6. Amélie Nothombe: Antikrista TAI jokin muu hyllyssäni odottava nykykirjallisuuden edustaja (muita vaihtoehtoja Vikram Seth: Rakkauden musiikki, Tuomas Kyrö: Miniä tai Jess Richards: Snake Ropes)

7. Sir Walter Scott: Lammermoorin morsian

8. Z. Topelius: Talvi-iltain tarinoita 1
9. Z. Topelius: Talvi-iltain tarinoita 2 (voin korvata myös jollain muulla omistamallani Topelius-niteellä nämä tai jomman kumman näistä, Talvi-iltain tarinoiden ykkösosaa vain olen jo aloittanut)

Englannin kielellä

10. George R.R. Martin: A Feast for Crows


11. Pascal Mercier: Night Train to Lisbon (minulla on tämä myös saksankielisenä äänikirjana, joten kunhan jommankumman saan luettua/kuunneltua)

12. L.M. Montgomery: Anne of the Ingleside (en ole jostain syystä tätä saanut luettua, kun nämä Anna-sarjan täyteosat eivät ole minua yhtä paljon innostaneet kuin ne Montgomeryn alun perin kirjoittamat)

13. R.L. Stevenson: Doctor Jekyll & Mr Hyde

Ranskan kielellä

14. Stendhal: La Chartreuse de Parme


Saksan kielellä

15. Peer Meter und Barbara Yelin: Gift

Unkarin kielellä

16. Szabó Magda: Álarcosbál (tämä on jo aloitettu, mutta unkariksi lukeminen on sen verran hidasta että saa silti mennä mukaan haasteeseen)

Näytelmät


17. Friedrich von Schiller: Maria Stuart (saksaksi, katsotaan miten käy!)

18. Oscar Wilde: An Ideal Husband

Tietokirjat



19. Jacqueline Dauxois: Charlotte Corday TAI jokin muista ranskankielisistä Ranskan vallankumous -elämäkerroistani (hyllystä löytyy myös Madame Roland - ja Saint Just -elämäkerrat)

20. Egon Friedell: Uuden ajan kulttuurihistoria 1 (mieluiten kaikki osat, mutta aloitetaan nyt edes tuosta ykkösestä)

20. John Griffiths: Tea - a history of the drink that changed the world

21. Matti Klinge: Idylli ja uhka - Topeliuksen aatteita ja politiikkaa 

22. Kate Simon: Renessanssi-ihmisiä

23. Katrin Unterreiner: Kronprinz Rudolf: Mythos und Wahrheit

24. Ralph Waldo Emerson: Luonto


Yritän kyllä lukea enemmänkin omasta hyllystäni, mutta jospa en listaa muita kuin nämä jotka nimenomaan pyrin lukemaan ennen ensi joulukuun alkua. Listan silti bonuksena myös muut omasta hyllystä lukemani kirjat, erikseen siellä jo olleet ja tämän vuoden aikana ostetut. Sekä saksaksi, ranskaksi että unkariksi tahdon lukea useampia kuin nuo luettelemani kirjat, mutta en aio määritellä etukäteen mitkä kirjat luen. En tätäkään listaa aio kuolemanvakavasti ottaa, mutta olkoon se ohjeena siihen mitkä lukemattomat kirjat ainakin mielelläni lukisin. Ainakin toistaiseksi tunnelma on "jee, vihdoinkin saan pistettyä itseni lukemaan nämä!" Katsotaan miten käy - tänä vuonna luin yhteensä 40 kirjaa kokonaan, joten jos ensi vuonna pääsen vastaaviin lukemiin, tämän haasteen toteuttaminen tarkoittaisi että luen yli puolet omasta hyllystä. Kun päämääränä on kirjastosakkojen vähentäminen ja omien lukemattomien kirjojen lukeminen, se kuulostaa ihan hyvältä.

Takaisin blogiin ja lukuhaasteita

Kuten allaolevasta kirjoituksesta käy ilmi, en sittenkään ole hylännyt kokonaan tätä blogia vaikka en ole tänne moneen kuukauteen mitään kirjoittanut. Syynä on ollut lähinnä työni, joka on ollut todella uuvuttava ja jossa lisäksi istun riesaksi asti tietokoneen ääressä. On tullut vähän huonosti jaksettua tehdä koneella mitään muuta kuin omaa luovaa kirjoittamistani (siinäkin muistikirja ja kynä ovat olleet mieleen) ja välillä vähän sähköpostia ym. Kuitenkin haluaisin yrittää ylläpitää kirjablogia, joten kokeillaanpa uudestaan. Luulen kumminkin, että minun pitää ajatella hommaa jotenkin uusiksi, sillä olen tainnut huomaamattani ottaa hieman liian suuria paineita siitä, kuinka pitkiä ja analyyttisia kirjoitusten pitää mielestäni olla. Vaikka se johtuukin osittain vain siitä, että minä en jotenkin osaa kirjoittaa muuten kuin pitkästi, ja analysointikin tulee kovin itsestään. Mutta jotenkin minun pitäisi osata ajatella niin, että tänne voi kirjoittaa myös lyhyesti ja kevyesti eikä jokaisen kirjoituksen tarvitse olla varsinainen kirja-arvio eikä varsinkaan viimeiseen asti hiottu.

Näin ollen:
- saatan kirjoittaa tänne alunperin ilmoitetun aiheen lisäksi myös yleisesti kirjoista, lukemisesta, historiasta ja muusta kivasta
- en välttämättä kirjoita kaikista lukemistani kirjoista (tänä vuonna en totisesti ole sitä tehnyt), ja toisaalta saatan kirjoittaa muistakin kuin blogin varsinaiseksi aihepiiriksi ilmoittamistani historian- ja historiallisista sekä vanhoista kirjoista
- arviot saavat olla myös pieniä ja lyhyitä, vaikka välttämättä en siihen ikinä pystykään

Ajattelin näin vuoden päättymisen kunniaksi osallistua pariin haasteeseen ensi vuonna. En tosin varmaan kaipaa yhtään enempää stressiä ja määrättyjä tavoitteita, mutta nämä täsmäävät aika hyvin sen kanssa mitä muutenkin haluan tehdä, joten "virallinen" haasteeseen osallistuminen lähinnä muistuttaa minua siitä. Ja toisaalta ei se nyt iso juttu ole jos en onnistukaan, vaan lähden tähän vain "kokeillaan jos"-meiningillä.

Ensinnäkin, koska minulla on oikeastaan kirjojenostokielto ennen kuin saan kohtuullisen monta omassa hyllyssäni jo olevaa kirjaa luettua, osallistun 24 kirjaa omasta hyllystä -haasteeseen. Valitsen kohta ne omat kirjat jotka aion yrittää ensi vuoden aikana lukea, ja listaan ne erikseen.

Toiseksi voisin osallistua Kansankynttilöiden kokoontumisajot -haasteeseen, jossa pitää lukea tietokirjoja ja mieluummin useammasta eri kategoriasta. (Huom. Linkki vie Haastavaa lukemista -blogiin, koska en nyt saa alkuperäisen haasteen tehnyttä blogia auki.) Ensimmäinen taso eli "sytkäri" ei liene minulle vielä haaste, koska historiankirjoja tosiaan luen ihan ilokseni ja toisaalta harrastan käsitöitä, joten kaksi kategoriaa ja kolme kirjaa täyttynee ihan noin vain. Sen sijaan voisin ottaa tavoitteekseni korkeimman tason eli hehkulampun, jolloin pitää lukea 9 tietokirjaa 4 eri kategoriasta - siinä täytyy minunkin jo tehdä muutakin kuin lukea historiaa ja virkata! Ja koska olen halunnut lukea monipuolisemmin, tämä sopii mainiosti. Laitan näille haasteille omat sivunsa tai jotain tänne blogiin.

Ja nyt lopetan lukuhaasteiden selailun ennen kuin liityn vielä useampaan.

Ferenc Molnár: Koulupoikia (ja kirjoittajan paluu blogilleen)


(Sain yhtäkkisen inspiraation kirjoittaa taas tänne tämän kirjan luettuani. Leikitään että en ole ollut kirjoittamatta puoleen vuoteen, jooko?)

Ferenc Molnárin Koulupoikia (A Pál utcai fiúk) ilmestyi vuonna 1907 ja kertoo koulupoikien leikeistä 1800-luvun lopun Budapestissa – ja siitä, kuinka leikkeihin sekoittuu vakavampi, katkerampi sävy ja ne johtavat kipeästi kohti aikuisuutta. En halua paljastaa varsinaista juonta, kerron vain että alkuasetelmassa Pál-kadun (kirjassa suomennettu Paavalinkaduksi) poikajoukko ryhtyy puolustamaan "grundiaan", eli leikkipaikkanaan toimivaa tyhjää tonttia, kilpailevaa poikaporukkaa vastaan. Johtajana heillä on rohkea, älykäs ja oikeudenmukainen János Boka, ja poikien joukossa on kaikenlaisia persoonallisuuksia kuten keikarimainen ja tyylikäs Csele, toistensa kanssa alati nahistelevat Barabás ja Kolnay, kookas ja viheltelevä Csónakos – ja Ernő Nemecsek, pieni, vaalea ja kiltti poika, joka on oikeastaan kirjan päähenkilö, ja omalla tavallaan osoittautuu pojista sankarillisimmaksi.

Koulupoikia on mukaansatempaava ja lumoava kirja, enkä yhtään ihmettele että sitä luetaan edelleen yli sata vuotta sen ilmestymisen jälkeen. Molnárin kirjoittamistavalla on jokin erityinen taito imaista lukija (ainakin minut) suoraan tapahtumien keskelle niin että kaikki tuntuu yhtä elävältä kuin jos se todella tapahtuisi ympärillä. Tarina on toisaalta yksinkertainen kertomus taisteluleikistä joka saa odotettua dramaattisemman käänteen. Toisaalta siitä löytyy monia tasoja ja lukija voi pohtia, mitä tapahtumat kertovat ihmisestä, lapsista ja aikuistumisesta ja elämästä ylipäätään. Tällainen täydellisen kirjan minusta pitää ollakin, toisaalta viihdyttävä ja tunteisiin vetoava kertomus ja toisaalta jotain, jota voi halutessaan ajatella vaikka kuinka paljon. Pienestä kirjasta saa irti vaikka mitä.

Koulupoikia julkaistiin suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1913 Matti Kivekkään suomennoksena. Nyt Outi Hassi on suomentanut kirjan uudestaan. En ole lukenut Kivekkään suomennosta, sillä ennen kuin aloin lukea sitä, sain kuulla että uusi suomennos on tulossa, ja päätin lukea sen ensiksi. Mitä olen selailemalla vertaillut näitä kahta suomennosta, vaikuttaa Hassi kuitenkin tehneen kielestä nykylukijalle luettavampaa - menettämättä sinänsä Molnárin omaa tyyliä - ja korjanneen joitain virheitä. Huomattavinta on se, että toisin kuin Kivekäs, Hassi on säilyttänyt poikien nimet alkuperäisessä kirjoitusasussaan. Kivekkään suomennoksessa kun valittiin sangen kummallisia ratkaisuja, joissa osa nimistä oli muutettu (sinänsä täysin ymmärrettävistä syistä) kirjoitusasultaan suomalaiselle helpommin lausuttaviksi (esim. Kolnay -> Kolnai, Pásztor - > Pastor), mutta osa nimistä oli muutettu kokonaan toisiksi, mutta edelleen unkarilaisiksi nimiksi. Cselestä oli tehty Tibor (mikä tietääkseni on etunimi kun poikia puhutellaan tässä yleensä sukunimillä, vaikka voivathan etunimet välillä olla sukunimiäkin), Csónakosista Katona ja erityisen kummallisesti oli päähenkilölle, pienelle vaalealle Nemecsekille, annettu täysin erilainen nimi Török (jonka merkitys vieläpä on "turkkilainen" eli ei kovin hyvin henkilön ulkonäön ja olemuksen kuvauksen kanssa täsmäävä).

On sinänsä ymmärrettävää, että lastenkirjaksi tarkoitetun kirjan nimiä muutettiin helpommin lausuttaviksi suomalaisille, etenkin kun tällainen oli tyypillistä käännöskirjallisuudelle muutenkin silloin. Mutta minusta on hyvin kummallista muuttaa monien keskeisten henkiöiden nimet täysin tunnistamattomaksi mutta silti sinänsä edelleen unkarilaisiksi nimiksi. Silloin kirjasta ei voi edes keskustella muunkielisen version lukeneiden kanssa, ja lisäksi nimien merkityksestä saattaa sanakirjan omistaville tulla mielleyhtymiä joita alkuperäinen kirjailija ei ole ollenkaan tarkoittanut. Lukijahan ei aavista, että käännöksen unkarinkieliset nimet eivät ole samoja nimiä kuin alkuperäisteoksessa oli. 

Muuten Kivekkään suomennustyö oli varmasti ansiokasta tämän romaanin saattamisessa suomenkielisten lukijoiden ulottuville niin pian ilmestymisen jälkeen. Olen kuitenkin iloinen, että nyt romaani on suomennettu uudestaan oikeilla nimillä ja sain itse lukea tämän version ensiksi. Unkaria osaamattomille on lopussa nimien ääntämisohjeet. Kadun- ja paikannimet Hassi taas on suomentanut, mutta niiden alkukieliset versiot löytyvät niin ikään kirjan lopusta.

Tosin huomasin unkarinkieliseen versioon verratessani (niin, osaan unkariakin, en vain niin hyvin että olisin saanut itseäni lukemaan kirjaa ensiksi sillä kielellä), että joitain pieniä asioita on jätetty pois, ehkä muutettukin – ilmeisesti lasten- ja nuortenkirjoissa katsotaan edelleenkin voitavan ottaa enemmän vapauksia käännettäessä, vaikka kirja on myös ajaton klassikko josta kaikenikäiset voivat nauttia.

Parhaita kirjoja joita olen tänä vuonna lukenut. Suosittelen lämpimästi.