sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Sven Hirn: Huvia ja herkkuja

Sven Hirn on ansiokkaasti tutkinut ja tallentanut Suomen huvin, viihteen ja esittävän taiteen historiaa hyvin monipuolisesti, ennen kaikkea itsenäisyyttä edeltävältä ajalta. Huvia ja herkkuja: Helsinkiläistä hotelli- ja ravintolaelämää ennen itsenäisyyden aikaa (2007, SKS) on jokseenkin sitä, mitä nimi lupaa. Siinä käydään läpi Helsingin hotelli- ja ravintolaelämää ja niihin liittyvää huviohjelmaa (ennen kaikkea musiikkia, kaikenlaisia esiintyviä artisteja sekä operetteja) ajalta ennen Suomen itsenäisyyttä, käytännössä ennen kaikkea 1830-luvulta lähtien.

Tämän kirjan en olisi ollenkaan toivonut loppuvan, niin hauskaa oli lukea kaiken maailman ravintola- ja hotelliyrittäjistä, tarjottavista ja kaikennäköisestä esittävästä viihteestä, joita ruoan ja viihtymisen seuraksi tarjottiin. Esille pääsevät niin Hård Gustaf Nathanin herkulliset ruoat jotka ihastuttivat Topeliuksen, operetin ja varieteen ensimmäiset vaiheet Suomessa kuin Grand Hôtel Fennia talvipuutarhoineen - ja paljon muuta. Tekstin lisäksi kirjassa on runsaasti kuvia rakennuksista, esiintyjistä, käsiohjelmista, mainoksista – kaikennäköisestä ihanan vanhanaikaisen viehkeästä sekä väliin hiukan paheellisesta. Sisäkansissa oli ilokseni myös 1800-luvun lopun Helsingin kartat, joihin oli merkitty kaikki kirjassa esille tulevat keskeiset ravintolat ja hotellit.

Olen aiemmin lukenut Hirniltä kiertueteatterin historiaa käsittelevän Alati kiertueella, joka oli sisällöltään hyvin kiinnostava mutta kirjoitusasultaan vähän kankea. Siihen nähden hänen kirjoitustyylinsä oli muuttunut sujuvammaksi ja vetävämmäksi, teksti oli miellyttävää ja kepeää kuin paraskin operetti ja sitä oli ilo lukea muunkin kuin itse asiasisällön takia, vaikka siellä täällä sanavalinnoissa näkyykin ettei suomi ole hänen äidinkielensä.

Minusta on aivan mainiota, että Hirn on kirjoittanut niin paljon tällaisesta viihteen, huvien ja herkkujen historiasta – sekinhän on Suomen ja aiempien sukupolvien elämän historiaa ja antaa monipuolisemman kuvan maastamme ja menneisyydestämme kuin pelkät savupirtit, sortovuodet, kotirintamat ja Mannerheimit, joita useimmiten tunnutaan historiasta puhuttaessa pyörittävän. Kaikki kunnia siis Hirnille tästäkin värikästä menneisyyttämme kuvaavasta kirjasta! Kun tätä luki, olisi vain tahtonut mennä johonkin noista vanhoista ravintoloista siemailemaan hyvää viiniä samalla kun kuuntelisi operettiesitystä tai mitä lie ihanaa artistia. Lisää tällaista!

1 kommentti:

  1. Minulla on tuo kirja. Sain sen aikoinaan joululahjakirjana.

    VastaaPoista