Tämä kirja on sellainen herkullinen pikku aarre jollaista
löytää lähinnä kaupunginkirjaston varastosta ja antikvariaatista. Ei mikään
suurteos sinänsä, mutta nautinnollinen löytö vanhojen aikojen ja ihmiselämän
sattumuksien ystävälle. 1940-luvulla Kaapo Murros, kuka hän onkaan, on
tutkiskellut Tampereen kaupungin vanhoja oikeudenpöytäkirjoja ja muita
arkistopapereita, kaivellut niistä esiin eriskummallisia tapauksia ja
kirjoittanut ne sangen paljon elävöitetyiksi tarinoiksi. Lopputulos, Tamperen entisaikojen porvarien kommelluksia (näyttäytyy joskus myös lyhyemmällä nimellä Porvarien kommelluksia) on
oikeastaan tietokirjan ja romaanin välimaastoa. Ainakin epäilen, etteivät
lähteenä olleet oikeudenpöytäkirjat kertoneet esimerkiksi kaikkea seuraavaa:
Taas hän kumminkin
mulautti Ollia kohti tuikean katseen, aivan kuin varmistautuakseen siitä, tokko
moukka edes ymmärtää, minkä rikoksen hän oli tehnyt satuttaessaan kätensä
oikeaan herraan, mutta kun hän tapasi vastassaan vakavasti vääjäämättömän
katseen, niin hän lopultakin käsitti kohdanneensa sellaisen miehen, joka ei
sietänyt minkäänlaisia herramaisia etuoikeuksia.
– Mitä sinulla on
asiaa? – hän kysyi vihdoin myrtyneenä.
Olli toi hänelle luutnantin kirjoittaman
kirjeen. Herra luki sen hitaasti, luki vielä toiseenkin kertaan ja alkoi taas
kumartua papereihinsa ja kirjoittamaan. Ja Olli istuutui kärsivällisesti
vieläkin odottelemaan. Pitkän ajan päästä herra vihdoin ärähti:
– Pistä puumerkkisi
tuohon!
Olli astui lähemmäksi:
– Mikä paperi se on?
tiedusti hän.
– Mitä se sinuun
kuuluu? Pistä puumerkkisi tuohon! – tuhahti herra ärtyisesti ja tarjosi Ollille
hanhensulkaa.
Tai sitten kaikkia yksityiskohtia seuraavastakaan:
Mikko luuli tietenkin
saavansa aikaan jotakin pahennusta aviopuolisoiden kesken, mutta epäonnistui
kokonaan. Emäntä tunsi miehensä, samoin kuin koko kaupunkikin tunsi,
sellaiseksi, joka ei ollenkaan vaimoväen liepeillä kekkaloinut, ja tunsi
kaimansakin sekä ymmärsi juorun vallan perättömäksi. Mutta hän tuli kuitenkin
Kustaa Maurille sanoneeksi, että semmoisia se Mikko höpötteli, mutta nauroi
vain sovittavasti jutun päätökseksi.
Kustaa Mauria
tuommoinen asiaton akkamaisuus kuitenkin ällötti ja suututti, ja sopivan
tilaisuuden tullen hän livautti Mikkoa tukevasti korvalle, niin että Porin
marssi soi pitkän aikaa tämän korvissa. Korvapuusti oli nimittäin niihin
aikoihin varsin tavallinen ja usein tepsiväkin keino keskinäisten välien
selvittelemiseksi.
Mikkoa näin saatu
kuritus jurni, vaikka hän olikin sen hyvin ansainnut, mutta luontoa hänessä ei
ollut nyrkkinsä takana eikä paljon voimaakaan. Siksi hän odotteli toisenlaista
vuoroa kostaakseen.
Jonkin verran tekijän omaa eläytymistä ja elävöittämistä on
tainnut olla faktojen kertomisen ohella matkassa. Mutta se ei suinkaan haittaa,
sillä tällaisen kirjan arvo on näissä hauskoissa jutuissa ja kummallisissa
sattumuksissa sekä siinä entisajan Tampereen hengessä, jonka se tuo esille, ei
siinä onko jokainen yksityiskohta tosi ja lähdeviitoitettu. Tämä tuntuu vähän
siltä kuin kuuntelisi jotain vanhaa ukkoa joka piippu suussa istuu ovenpielessä
ja kertoo jutun toisensa perään kaikesta siitä, mitä on elämänsä aikana nähnyt
vain istumalla siinä ja katsomalla kaupungin elämänmenoa.
Nautin myös siitä, että tässä on Tampereen vanhempaa
historiaa kuin yleensä saa lukea. Tampereen historiahan esitetään yleensä
suunnilleen seuraavasti: "Kustaa III perusti sen 1700-luvun lopulla, ja
sitten James Finlayson perusti tehtaan, tuli työläiskaupunki ja sitten olikin
jo 1900-luku, yleislakko ja kansalaissota." Tämän kirjan tarinat ovat
kuitenkin enimmäkseen 1700-luvun lopusta ja 1800-luvun alusta, ajalta jolloin
Tampereella oli lähinnä kourallinen kauppiaita ja käsityöläisiä (jotka eivät
millään olisi tahtoneet laittaa liikkeidensä yläpuolelle kylttejä), ja
korkeintaan jokin paperipruukki jossain yrttitarhan nurkalla vähän näkyy tai
jokin varhaisaikojen patruuna toikkaroi humalassa.
Vaikka kansanmiesten henki
ei tunnu vuosikymmenestä toiseen paljon muuttuneen, on sentään virkistävää
muistaa, että kaupunki on ollut jo ennen puuvillatehtaan suuraikoja ja että
Tampereelta löytyy muutakin kuin tehtaiden ja kansalaissodan historiaa. Tästä
kirjasta löytyy niin yrityksiä terveyslähteiden löytämiseksi, yrttitarhan
kukkien ryöstöä kuin venäläisten leipien varastamista Suomen sodan
tiimellyksissä. Kelpo kirja sellaiselle, joka pitää kummista ja eloisista pikku
sattumuksista ja tarinoista historian uumenista, tai tahtoo lukea muunkinlaista
Tampereen historiaa kuin ne perusjutut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti