Alexandre Dumas'n Monte-Criston kreivi (Le Comte de Monte Cristo, 1844) on 1800-luvun alun Ranskaan sijoittuva tunnettu tarina kostosta. En tahdo paljastaa tarinasta liikaa niille, jotka eivät teosta ole lukeneet, mutta sen voin kertoa, että päähenkilö Edmond Dantès joutuu nuorena syyttömänä vankilaan ja menettää koko elämän, joka hänellä näytti olevan edessään. Kun hän vuosikausia myöhemmin vastoin kaikkia odotuksia pääseekin jälleen ulos maailmaan, tukenaan satumaiset rikkaudet, hän ryhtyy kostamaan vihollisilleen. Dantès uskoo olevansa Jumalan oikeutetulla asialla, ja hänen kostosuunnitelmansa etenevätkin huimaavan nerokkaalla tavalla. Mutta onko kenenkään ihmisen asia asettua Jumalan sijaan ja päättää, mikä on oikeutettua?
Jostain syystä en koskaan lukenut Monte Criston kreiviä nuoruusvuosinani, vaikka varmasti olisin rakastanut sitä silloin. Nyt aikuisiällä jumaloin sitä joka tapauksessa. Luin sen nyt toiseen kertaan ja pidin siitä vielä enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Tämä on niitä kirjoja, joita en edes tunne voivani todella arvioida. Koetan vain kuvailla kirjaa jotenkin.
Monte Criston kreivi on niitä ihmeellisiä teoksia, jotka onnistuvat olemaan yhtä aikaa viihdyttäviä, älykkäitä ja viisaita, taitavasti kirjoitettuja ja samalla helposti lähestyttäviä. Tarina ja hahmot vievät mennessään, kirjaa suorastaan ahmii, ja samalla siinä on paljon sisältöä ja syvällisyyttäkin, joka kumminkin tuodaan ilmi konstailematta ja hienostelematta. Väliin liikuttuu kyyneliin, väliin lukee jännittyneenä seikkailuja ranskalaisessa vankilassa tai italialaisten rosvojen parissa. Kirjasta näkyy kirjoittajan suuri sivistyneisyys ilman että sitä mitenkään alleviivataan. 1800-luvun alun ranskalainen maailma piirtyy esiin herkullisena ja monipuolisena, eikä Dumas vähääkään säästele kuvatessaan ranskalaisylhäisön tekopyhyyttä ja ahneutta tai huijareiden kieroutta. Samalla saamme tavata ilahduttavia ja aitoja hahmoja, joiden kohtalot jäävät liikuttamaan pitkäksi aikaa.
Monte Criston kreivin hahmogalleria on niin laaja, että en oleta minkään elokuvaversion pystyvän kaikkia hahmoja esittelemään. Se on sääli, koska hahmot ovat yksi teoksen herkullisimpia osia. Kaikki hahmot ovat tavalla tai toisella mielenkiintoisia, eikä kukaan ole pelkästään hyvä tai pelkästään paha, vaan kaikki ovat inhimillisiä. Erityisesti, kun vertaa moniin muihin 1800-luvun mieskirjailijoihin, täytyy nostaa hattua Dumas'n kyvylle luoda mielenkiintoisia naishahmoja. Ainakin minulle juuri teoksen monet eri naishahmot ovat mieleisimpiä ja kiinnostavimpia henkilöitä Dantèsin ja häntä vankilassa opettavan papin ohella. He onnistuvat olemaan monitahoisia, kukin omalla tavallaan vahvoja ja älykkäitä, ja silti uskottavia aikansa naisia. Valentine de Villefortkin, joka on kaikkein lähinnä perinteistä, ihanteellista neidon kuvaa, on älykäs, sisimmälleen uskollinen ja omaan rohkeuteensa kasvava – ei siis mikään turha ja lattea tapaus. Mercedes, Dantèsin nuoruudenrakastettu, on koskettava kuvaus monin tavoin ihailtavasta naisesta, joka saa liikaa kärsiä ymmärrettävän heikkouden osoituksen vuoksi. Eugénie Danglars puolestaan pistää kaikki mahdolliset raja-aidat rikki raikuvasti ja on yksi koko romaanin ilahduttavimpia hahmoja. Ja Haydée, joka isäntäänsä palvovana kreikkalaisena orjattarena vaikuttaisi pinnalta katsoen olevan kovinkin alistunut nainen, on ainakin minulle hyvin kiehtova omalaatuisuudessaan ja sisäisessä voimassaan.
Pidän myös suuresti siitä, että Dantèsin kolme vihollista ovat kuitenkin inhimillisiä hahmoja, joita tarinan edessä alkaa käydä syvästi sääliksi. Oma nerokkuutensa on siinä, että vähimmällä lopulta pääsee se jota vähiten käy sääliksi. Nerokkaita ovat myös koston juonet, jotka oikeastaan vain huolehtivat, että henkilöiden omat heikkoudet, heidän menneisyytensä ja heidän lähellään olevat ihmiset koituvat tavalla tai toisilla tuhoisiksi.
Tämä on romaani, joka pitää alusta loppuun lujasti otteessaan, vuoroin jännittäen, vuoroin huvittaen ja vuoroin liikuttaen jopa kyyneliin. Samoin se on romaani jonka tulen varmasti lukemaan vielä monesti uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti