Kerstin Gierin Rubiininpuna
(Rubinrot, alkuperäinen 2009,
suomennos 2012, Gummerus) on aikamatkustusfantasiaa ja Rakkaus ei katso aikaa -nimisen trilogian ensimmäinen
osa. Tuo trilogian nimi on minusta vähän harhaanjohtava, koska ei ainakaan tässä ensimmäisessä osassa ensisijaisesti rakkaudesta ole kyse, vaikka romantiikkaa onkin mukana. Kirja on kirjoitettu nuortenkirjaksi mutta innostaa kyllä yhtä lailla
tällaista vähän aikuisempaakin lukijaa (tykkään kyllä yleensäkin nuorten- ja
lastenkirjoista). Tuntuu tavallaan hassulta että saksalainen kirjailija
sijoittaa kirjansa Englantiin, minua aina vähän ärsyttääkin se nykyajan
taipumus pitää kaikkea englanninkielisten maiden juttuja niin paljon parempina
kuin muiden. Minulle tämä kirja olisi kelvannut hyvin Saksaankin sijoitettuna. Mutta
toisaalta, ei ole mitään syytä miksi kirjailijan pitäisi aina sijoittaa kaikki
historiaa liippaavat tarinat oman maansa historiaan, joten sijoittakoon Gier
kirjansa aivan mihin maahan häntä haluttaa, minä luen sen joka tapauksessa
innolla.
Päähenkilö on 16-vuotias Gwendolyn, joka kuuluu outoon
sukuun: osalla sen jäsenistä on aikamatkustusgeeni, jonka periytymistä ei
tunneta mutta jonka kantajien syntymäpäivät on laskettu etukäteen. Gwendolynin
snobbailevan Charlotte-serkun on määrä periä geeni, joten Gwendolyn on
viettänyt hyvin tavallista tytön elämää eikä häntä ole koulittu pienestä pitäen
tuntemaan entisaikojen tapoja ja tapahtumia, jotta osaisi sitten aikamatkailla
viimeisen päälle. Mutta asiat eivät menekään ihan niin kuin on odotettu. Gwendolynille selviää pian, etteivät
suvun salaisuudet rajoitu tähän aikamatkailuun, vaan koko hommassa on paljon
monimutkaisempia salaisuuksia ja menneisyydessä on tapahtunut asioita, joista
kukaan ei tahdo hänelle paljon kertoa, mutta jotka selvästi vaikuttavat hänen
kohtaloonsa erittäin paljon.
Kirjan aikana tehdään useita pieniä aikamatkoja mm.
1700-luvulle ja 1900-luvun alkuun. Oikeastaan tässä kirjassa ei kauheasti edes vaikuta
se, mihin maahan tarina sijoittuu, vaan nuo eri aikakaudet ovat tärkeämpiä. Ainut
historiallinen henkilö, joka tavataan, on salaperäinen St. Germainin kreivi.
Kirja on kirjoitettu todella vetävästi, ja luin sen loppuun yhdessä vuorokaudessa
vaikka välissä oli sentään työpäivä – en vain malttanut lopettaa lukemista
muuten kuin silloin, kun oli pakko. Tämä trilogian ensimmäinen kirja oikeastaan
vasta pistää tapahtumat liikkeelle, joten tarina loppui silloin kun kaikki
alkoi käydä todella mielenkiintoiseksi. Nyt sitten odotan kiihkeästi, että seuraava
osa Safiirinsini suomennettaisiin.
Vaikka kai minä voisin yrittää lukea sen saksaksikin, kieli ei ole niin vaikeaa
ettenkö siitä selviäisi, mutta toisaalta tämä on sellainen kirja, jota on niin
kiva lukea helposti ja ahmien, joutumatta yhtään näkemään vaivaa vieraan kielen
vuoksi. Katsotaan siis.
Gwendolyn on kiva päähenkilö, hän on tarpeeksi tavallinen
ettei lukijan tarvitse olla minun kaltaiseni kirjojen kanssa elävä
historiafriikki, vaan kuka tahansa voi aloittaa Gwendolynin kanssa samalta
tasolta. Toisaalta hän ei ole mitenkään tyhmä tai ärsyttävä ja hänellä on
luonnetta, joten hänen kanssaan viihdyin minäkin. Minusta on tosi kiva, että
kirjoitetaan myös tällaista hyvin kirjoitettua fantasiaviihdettä, jossa on
oikeasti tarina ja mielenkiintoiset henkilöt eikä sisältö ole mitenkään tyhmää
vaikkei se ole vaikeaakaan. Ettei kaikki nuorisoviihde ole jotain Twilight-huttua
jossa juoni koostuu "Oi, Edward!" / "Oi, Bella!"
-huokailusta ja päähenkilöllä on yhtä paljon järkeä ja persoonallisuutta kuin
ameeballa (nyt pääsen varmaan joidenkin ihmisten inholistalle, mutta kun nyt kerta
kaikkiaan vihaan kyseistä kirjaa sydämeni pohjasta). Ja että tällaisilla
jännittävillä nuortenfantasiatarinoilla historiasta voi kirjoittaa vetävästi ja
mielenkiintoisesti myös sellaiselle joka ei välttämättä halua lukea
500-sivuisia eepoksia; ja toisaalta minunkaltaisillenikin lukijoille on
tarjolla sitä kevyempää viihdettä johon keskittyä silloin kun mieli haluaa kunnon
jäätelöannoksen.
Plussaa myös ihanan kauniista ja sisältöön mainiosti sopivasta kannesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti